sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ko pahalle antaa pikkusorme, ni...

... jatkoo seuraa. Mää e meinaa tahro pääst noist karvasist otuksist erroo.  Rupes täs kevvääl kaapit oleen nii täynnä nallei, ettei uutta tahtonu joukkoo mahtuu. Nii mää sit lahjottelin sisarusteni lastenlapsil niitä, jotta saan tehrä ittelleni lissää. Toissa viikol sain päähäni soittaa Kankaampää opistol et viäkö mahtuis tonttu- ja pehmolelukurssil. Mahtu. Sitä sit viikolloppun orotelles muistin, et o muute nallekoris useavampi keskeneräne ja mont hyvvää suunnitelmaaki nallen tekkoon. Piti iha häveliäisyyre takkii tehrä eres yks keskeneräne valmiiks, ennenko meen uurel kurssil.

Täst tuli tämmöne goottimutaatio. Karva o perinteist mohairkarvaa, punane kuviolline nahka tassuis ja korvis o peräsi eresmennee Friitalan Nahan tehtaammyymäläst. Siis marinoitunu kaapisa jo melkose hyvä aikaa. Silmät oli alumperi kirkkaat, mut sutasi niitte takaossaa pikkase halvennuksel ostettuu kynsilakkaa, ni avot, ko tuli hehkuva punane lämmin katse. Se ei siis johru sopimattomist elintavoist, vaa o lajiominaisuus.

Opistol mää sit aloin tehrä Teija Ruuhikorpi-Mäen opastuksel kissaa. Kuvittelin tiätty, et kerkeen tekkeen kaikkee muutaki viiko aikan. Joopajoo. Hyvä ko sain tän katin väkerrettyy.
Tänki karva on mohairia, silmät o lasia ja sisäkorvat huapaa. Manta-katti katto hiuka kiinnostuneena tätä Gitta Gatti Goljattii, mut sitte huamas, et mjaa, se ei ookkaa oikee ja jatko unias.

Ei nää karvaset hommat tähe loppunu. Ny o olohuanees levittäytyneen yks jos toinenki karvanpala. Niistä sitte myähemmi. Hiukka sentää tullee vaihteluu ens viikol. Saivat nimittäi puhuttuu mut ympäri Martta-nukkekurssil. Soon semmost vähä vähempikarvast hommaa.